Kovin kaukaiselta tuntuu ajatella juuri nyt tulevaa talvea. Sitä pimeyttä, kuristavaa kaamosta, vihmovaa räntää ja viimaa. Siksi se, mitä aion tehdä, tuntuu entistäkin tärkeämmältä.
Jokaisen läpirämmityn kaamoksen raatelemana kiroan ja uhoan että ensi talvena en tätä meininkiä kattele.
En varmasti.
Kymmenen vuotta siinä meni. Kunnes ymmärsin että asian eteen on toimittava.
On ryhdyttävä asuntoauton metsästykseen. Sillä matkaan aikoo myös nelijalkaisia.
Ja toiseksi, karavaanarius tuntuu sielulleni sopivalta.
Rakastan teitä, kulkemista, eksymistä ja kaikkea sellaista bohogypsy-lifestyle-asiaa.
Niin se matkailuauto. Se on sellainen sielukas hahmo.
Matka tulee olemaan myös hidastamista.
Ei niinkään sen ilmiön ollessa kovin suosittu, vaan koska kyseinen auto kulkee kahdeksaakymppiä (80km/h.)
Matkalle lähtöön on 133 päivää.
Ja niin paljon tekemättä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostan kommentointia! Kiitos :)