Lohtukylpy. Vartalokuorinta kahvinpuruilla.

Kahvikuorinnan ainekset. Tarkempi ohje alla.

Lohtukylpy.

Sadepäivä. Monta sadepäivää peräkkäin. 

Syksyinen mieli. 

Ja syksyisin mielen valtaa joku selittämätön haikeus. Kaunis haikeus. 

Sellainen tunne jonka sylissä haluaa viipyillä. 

Parasta tämän fiiliksen halailuun on lohtukylpy.

Kuuma kylpy, kynttilät ja lasi punkkua.

Jotain ranskalaista musaa. 

Vaikka en tajua sanoista juuri mitään. 

Mut se tunnelma onkin mulle se juttu.

Outoa tässä on se että eletään heinäkuuta. 

Sekä sään että mielen tulisi värähdellä ennemminkin 

eteläisen Välimeren rytmiikkaa - kuin Pariisin yötä. 

Minkäs teet.

Noh. 

Vaikkapa kahvikuorinnan!

Kahvikuorinta.

Resepti on aivan loistava! 

Sen ainekset pitäisi löytyä lähes joka huushollin köökistä:

Käytettyjä kahvinpuruja n 1-2dl

Kardemummaa n 1 tl

Chiliä ripaus, riippuen vahvuudesta

Kookosöljyä n 1-2 rkl

Ainekset sekaisin.

Kannattaa ripsiä kuuma kylpyvettä 

vielä joukkoon niin kookosöljy notkistuu ja 

mömmästä tulee muutenkin paremmin levitettävää.

Sitten vain koko kroppa läpi kevyesti hieroen. 

Veri lähtee kiertämään ja iho virkistyy. 

Sanotaan myös että kofeiinilla olisi selluliittia liikkeelle 

paneva voima - tiedä siitä, mutta iholle tämä hoito on mielestäni 

tehokkaampi kuin monet törkyhintaiset kuorinta-aineet.

Lisäksi voi olla varma ettei hinkkaa itseensä mitään epämääräisiä 

lisäaineita ja myrkkyjä - mikäli sellaiset asiat kiinnostavat.

Itse en enää muuta käytä. Edullista, tehokasta ja helppoa.

Käytän itse kaikkia kuorinnan tuotteita keittiössä lähes päivittäin.

Joten ajatus siitä, että myös tulevassa reissussa nämä kuorintaan 

tarvittavat ainekset kulkevat mukana luontevasti, tuo itselleni lisää riemua. 

Visuaalisesti kuorinnan tekeminen on myös hauskaa. 

Vartalo ja kasvot kahvimömmän peitossa. No, kuvitelkaa itse. 

Se, että tekee mieli tanssahdella kuin alkukantaisen heimon jäsen, 

se tunne ei välttämättä tule kaikille. 

Mulle tulee. Vahvasti.

Aion toimittaa tämän kuorinnan (tanssahdellen) jossain päin 

eteläistä Eurooppaa ensi talvena. Ehkäpä Jouluaattona.

Oli vesi kuinka kylmää tahansa, annan Välimeren huuhtoa kuorinnan iholtani.

Mutta sitä ennen on muutama pikkujuttu tekemättä.

Kuten talon ikkunoiden kunnostus ja muut keskeneräiset projektit, 

asuntoauton tuunaus, kunnostus ja varustelu ja...

jokunen tuhat kilometriä.

AINAHAN SE ON MIELESSÄ. KESÄ.

      

Flowerpower

Flowerpower (dry version :))

Tänä sateisena kesäpäivänä oivalsin sen.

Kesä on mielentila. 

Itse pyrin haalimaan kesää ympärilleni jatkuvasti. 

Ympäri vuoden. 

Pidän kyllä neljästä vuodenajasta ja muutoksessa elävästä luonnosta. Mutta pitkän pimeän talven voisin helposti jättää väliin. Ja tänä vuonna onkin tarkoitus tehdä niin, ainakin suurelta osin. Elämässäni ensimmäistä kertaa.

Talvi. 

Ei siinä sinänsä ole mitään vikaa. Pidän siitä että luonto lepää. 

Talvi on kaunis ja puhdas. 

Se vain kestää LIIAN kauan. Ja valoa on LIIAN vähän.

Muuten se on täydellinen.

Noniin. Kesä on siis mielentila. 

Ja tällä hetkellä ajateltuna todellakin vain mielentilaa voi kutsua kesäksi. 

Kukaan ei voi väittää etteikö koko alkukesä olisi ollut surkea keleiltään. 

Surkea. 

Tähän mennessä olen laskujeni mukaan havainnut kaksi mahdollista"bikini-päivää". 

Se on aika LIIAN vähän tällaiselle auringonlapselle.

Mutta ei hätää. Sillä kuten sanottu hoettu, kesä ON mielentila.

Ai miten? No se menee jotenkin näin...

              

Tai siis mulla se toimii näin.

Pienet, lähes itsestäänselvät asiat ympärillä saavat mielen inspiroitumaan. 

Tai oikeastaan se on se löytämisen riemu ja itsestäänselvien asioiden muuttuminen merkityksellisiksi. 

Se fiilis kun tajuaa osaavansa iloita niin pienistä asioista. 

Jotkut pitävät sitä yksinkertaisuutena.

Yksinkertaista. Hienoa.

Mä pidän kuitenkin sitä näkemisenä ja mielikuvituksensa haastamisena, omien katsontakulmien muuttamisena.

 Se, että löytää omalta pihaltaan rikkaruohon ei sinänsä ole riemukas kohtaaminen, mutta kun osaa nähdä pitsimäisen koristeellisen koiranputken kimmeltäen kesäsateen jäljiltä auringon laskiessa, se on lähes maagista. Silmä lepää pienen pienissä timanteissa ja mieli lähes uppoutuu tuon sitkeän rikkaruohon sielun elämään.

Vaikka sateita olenkin kironnut koko alkukesän. 

Ja niitä rikkaruohoja. 

Ja tulen kiroamaan vielä monesti. 

Niin silti sen pienen hetken hyväksymme toisemme nauttien jostain suuremmasta. 

Suuresta kauneudesta ja universumin yhteenkuuluvuuden voimasta.

Kesä mielentilana.

Näin.

Välillä kun v*****aa todella rankasti niin nämä omat lässytykset 

kesäisestä mielentilasta tuntuu suurimmalta shaissen jauhannalta evö.

Niin että tekis mieli lyödä itteään. Lujaa. Naamaan.

Eikä siinä, pyrin kesään poikkeuksetta kaikesta huolimatta kuten sanottu. Aina se ei vaan onnistu. 

Välillä tarvitaan syksyä, välillä ydintalvea.

Syksyä joka ruoskii jäätävää sadettaan suoraan päin näköä.

Ydintalvea joka puuduttaa kasvot tunnottomaksi. Irroittaa ihon.

Mutta nyt tänään. 

Tänään on kesä.

MAISTIAISIA ASUNTOAUTOSTA NIMELTÄ BOHO

Ilmastointi on siis kunnossa. Boho on vuosimallia -80 ja se on rakennettu Ivecon lava-kuormurista. Auto on käynyt jo tiettävästi pariin otteeseen Espanjassa. Viime vuodet se on viettänyt hiljaiseloa. Näin ollen hinku tien päälle on vähintäänkin suuri.

Boho alkaa saada uutta sisustaa ja ulkokuorta tässä kesän mittaan. 

Ja koska rakastan yli kaiken "ennen ja jälkeen" kuvia - kerään niistä kattavan koosteen! 

Palo Bohon tuunaamiseen ja sisustamiseen on jo mittava. 

Kohta roiskuu maali!

BRUSCHETTA >>*<< KESKI-ITALIA

Nyt tarvitaan lämpöä iltapalan muodossa, sillä sää on sateinen, viimainen ja kylmä.

 Tulin juuri lenkiltä ja päälläni oli valehtelematta samat vaatteet kuin viime joulukuisilla lenkeillä.

Asiaan.

Euroopan karavaanikiertueen yhdeksi kohteeksi on valittu Italia ja ennen kaikkea sen maaseutu. 

En ole itse koskaan käynyt missään päin Italiaa, vaikka olenkin matkustellut Euroopassa ihan kohtalaisesti. Silti tämä kyseinen ilta/välipala/lounas on ihan itse kehitelty nälän hetkellä. Hetkellä, jolloin lompakkoni meinasi ettei kauppaan ole asiaa. Näinpä kaappien uumenista ja puutarhasta kokoamien tarpeiden tuloksena syntyi NäkkäriBruschetta!

Ohjeet valmistukseen:

*Lado pellille tarvittava määrä ruisnäkkäriä.

*Roiski oliiviöljyä näkkärin pintaan sinne tänne.

*Levitä puristettua valkosipulia pintaan maun mukaan.

*Päälle mitä tahansa juustoa raastettuna, itse ladon kaiken keskelle josta annan päällysteiden valua reunoille uunissa.

*Juuston päälle tomaattia pieneksi kuutioituna ja punasipulia hiuksen ohuina siivuina.

*Mozzarellaa revittynä päälle.

*Ripaus seesamin ja unikon siemeniä ja roiskaisu öljyä vielä päälle.

*Uunissa n 150c, alle 10 minsaa. (Tämä on puhdas arvaus - itse tarkkailen aina väriä)

*Päälle ruohosipulia, basilikaa, rucolaa tai mitä vihreää sattuukaan olemaan. Jos satsista haluaa lihaisamman, suosittelen parman kinkkua kylmänä päälle. Myös kylmäsavulohi sopii erinomaisesti.

Todella muunneltava, helppo, nopea ja maukas eväs.

Uskon, että tätä tulee valmistettua tulevalla kiertueella asuntoautossakin!

Buon appetito!

KAAMOSTA KARKUUN

Kovin kaukaiselta tuntuu ajatella juuri nyt tulevaa talvea. Sitä pimeyttä, kuristavaa kaamosta, vihmovaa räntää ja viimaa. Siksi se, mitä aion tehdä, tuntuu entistäkin tärkeämmältä. 

Jokaisen läpirämmityn kaamoksen raatelemana kiroan ja uhoan että ensi talvena en tätä meininkiä kattele. 

En varmasti. 

Kymmenen vuotta siinä meni. Kunnes ymmärsin että asian eteen on toimittava.

On ryhdyttävä asuntoauton metsästykseen. Sillä matkaan aikoo myös nelijalkaisia. 

Ja toiseksi, karavaanarius tuntuu sielulleni sopivalta. 

Rakastan teitä, kulkemista, eksymistä ja kaikkea sellaista bohogypsy-lifestyle-asiaa.

Niin se matkailuauto. Se on sellainen sielukas hahmo. 

Matka tulee olemaan myös hidastamista.

Ei niinkään sen ilmiön ollessa kovin suosittu, vaan koska kyseinen auto kulkee kahdeksaakymppiä (80km/h.)

Matkalle lähtöön on 133 päivää.

Ja niin paljon tekemättä...